maanantai 25. heinäkuuta 2011

My So-Called Life.

Niin ku edellisestä postauksesta pystyikin arvaamaan niin kahden edellisen päivän fiilikset eivät olleet mitenkään kovin miellyttäviä. Jatkuva vitutus vaan ollut päällä. Mä oon ollu kiukkunen ku mikä ja purkanu sitä kiukkua tietty koko perheeseen (voi mun mies raukkoja!). Mulla niin alko jo ottaan päähän tää kaikki väsymys ja sitten se, että joka ikinen sekunti joku oli multa vailla jotain. Elämä "yh-äitinä" ei oo helppoo (iso kunnioitus kaikille yksinhuoltajille!), etenkään ku lapsia on kaks. Ja mä en ees oikeesti oo mikään yh, vaikka viime viikolla se siltä tuntuikin, kun herra F ei hirveästi kotona oleskellut. Mun toive sit oli, että mä saisin hetken hengähtää ja näin ollen herrat F ja S lähtivät jo tänään aamulla autonhakureissulle mun vanhempien luo Pohjois-Pohjanmaalle, alkuperäinen suunnitelma siis oli, että he oisivat lähteneet vasta huomenna. Nyt mulla on omaa aikaa keskiviikkoiltaan asti. Mun ei tarvi huolehtia kenestäkään muusta kun itsestäni ja herra K:sta, joka ei itse asiassa tarvi muutaku välillä tissiä, puhtaan vaipan ja seuraa. Mutta kaiken muun ajan mä voin pyhittää vaan omalle itselleni, se on jotain mitä mä oon todella kaivannut. Mun ei tarvi koko ajan olla jonkun saatavilla vaan voin olla vaikka persesilmä kallellaan sohvan pohjalla, jos siltä vaan tuntuu. Ihanaa!

Ihan ensimmäiseksi mä menin tänään shoppailemaan. Mulla oli Stockmannille 20euron lahjakortti ja ihme kyllä jotain löysin silläkin summalla, vaikka vähän pienehkö on toi summa edellä mainittuun kauppaan. Ensin kattelin jotain vaatetta, mutta eihän toi rahasumma riitä edes, vaikka vaatteet ois alessa. Saati sitten, että Stockalla edes myytäis jotain sellasta, mihin mä voisin pukeutua. Sitten kävin läpi kaikki asusteet ja kengät, ja sitten kosmetiikkaosaston, josta sit lopulta mukaan tarttui Maybellinen keltainen kynsilakka (100 Urban lemon) ja Tigin ns.suolasuihke. Mä oon lukenu tosta suolasuihkeesta monesta blogista ja pakko kokeilla sitä tähän mun suoraan hiuspehkoon. Kokeilusta kerron lisää sitten myöhemmin. Keltainen kynsilakka tarttui mukaan herra S:n toiveesta, sen lempiväri kun on keltainen ja se on koko viime viikon multa toivonut, että lakkaisin kynteni keltaiseksi. Ihana pienimies. <3

Ilta menikin sitten vauvan kanssa, ihana viettää laatuaikaa herra K:n kanssa, sitä kun meillä on viimeksi ollu synnärillä. Samalla on tullut katseltua hieman telkkaria (Huippumalli haussa, tottakai!). Oon myös aloitellut siivousprojektia, jossa mä käyn tän kämpän läpi lattiasta kattoon ja kaappien sisältöjä myöten. Mulla niin ärsyttää, kun kaikki paikat on ku pommin jäljiltä ja mä en ihan oikeesti löydä tästä kämpästä yhtään mitään (kiitos miehelleni, joka viime elokuussa muutti yksin tähän kämppään ennen mua ja purki kaikki pahvilaatikot.. tavarat ei siis oo välttämättä siellä mihin mä oisin ne purkanu.. nyt on siis aika korjata tämä epäkohta, joka vaikeuttaa mun jokapäiväistä elämääni). Tämä päivä on pyhitetty myös yhdelle mun tämän hetken lempparibändeistä 30 Seconds to Mars:lle. Jared Leto on vaan niiiiiiiiiiiiin ihana! Mä rakastuin siihen mieheen aikoinaan jo 90-luvulla, kun telkkarista tuli Niin sanottu elämäni. Sen jälkeen tuli tuijoteltua miestä leffoissa ja kuola vaan valuu entistä enemmän, kun miehestä kuoriutuikin rokkari. Nam!

Päivän biisi: 30 Seconds To Mars - Closer To The Edge
  
Ps. Kattokaa ny noita silmiä! <3

Ei kommentteja: