My So-Called Life.

Niin ku edellisestä postauksesta pystyikin arvaamaan niin kahden edellisen päivän fiilikset eivät olleet mitenkään kovin miellyttäviä. Jatkuva vitutus vaan ollut päällä. Mä oon ollu kiukkunen ku mikä ja purkanu sitä kiukkua tietty koko perheeseen (voi mun mies raukkoja!). Mulla niin alko jo ottaan päähän tää kaikki väsymys ja sitten se, että joka ikinen sekunti joku oli multa vailla jotain. Elämä "yh-äitinä" ei oo helppoo (iso kunnioitus kaikille yksinhuoltajille!), etenkään ku lapsia on kaks. Ja mä en ees oikeesti oo mikään yh, vaikka viime viikolla se siltä tuntuikin, kun herra F ei hirveästi kotona oleskellut. Mun toive sit oli, että mä saisin hetken hengähtää ja näin ollen herrat F ja S lähtivät jo tänään aamulla autonhakureissulle mun vanhempien luo Pohjois-Pohjanmaalle, alkuperäinen suunnitelma siis oli, että he oisivat lähteneet vasta huomenna. Nyt mulla on omaa aikaa keskiviikkoiltaan asti. Mun ei tarvi huolehtia kenestäkään muusta kun itsestäni ja herra K:sta, joka ei itse asiassa tarvi muutaku välillä tissiä, puhtaan vaipan ja seuraa. Mutta kaiken muun ajan mä voin pyhittää vaan omalle itselleni, se on jotain mitä mä oon todella kaivannut. Mun ei tarvi koko ajan olla jonkun saatavilla vaan voin olla vaikka persesilmä kallellaan sohvan pohjalla, jos siltä vaan tuntuu. Ihanaa!

Ihan ensimmäiseksi mä menin tänään shoppailemaan. Mulla oli Stockmannille 20euron lahjakortti ja ihme kyllä jotain löysin silläkin summalla, vaikka vähän pienehkö on toi summa edellä mainittuun kauppaan. Ensin kattelin jotain vaatetta, mutta eihän toi rahasumma riitä edes, vaikka vaatteet ois alessa. Saati sitten, että Stockalla edes myytäis jotain sellasta, mihin mä voisin pukeutua. Sitten kävin läpi kaikki asusteet ja kengät, ja sitten kosmetiikkaosaston, josta sit lopulta mukaan tarttui Maybellinen keltainen kynsilakka (100 Urban lemon) ja Tigin ns.suolasuihke. Mä oon lukenu tosta suolasuihkeesta monesta blogista ja pakko kokeilla sitä tähän mun suoraan hiuspehkoon. Kokeilusta kerron lisää sitten myöhemmin. Keltainen kynsilakka tarttui mukaan herra S:n toiveesta, sen lempiväri kun on keltainen ja se on koko viime viikon multa toivonut, että lakkaisin kynteni keltaiseksi. Ihana pienimies. <3

Ilta menikin sitten vauvan kanssa, ihana viettää laatuaikaa herra K:n kanssa, sitä kun meillä on viimeksi ollu synnärillä. Samalla on tullut katseltua hieman telkkaria (Huippumalli haussa, tottakai!). Oon myös aloitellut siivousprojektia, jossa mä käyn tän kämpän läpi lattiasta kattoon ja kaappien sisältöjä myöten. Mulla niin ärsyttää, kun kaikki paikat on ku pommin jäljiltä ja mä en ihan oikeesti löydä tästä kämpästä yhtään mitään (kiitos miehelleni, joka viime elokuussa muutti yksin tähän kämppään ennen mua ja purki kaikki pahvilaatikot.. tavarat ei siis oo välttämättä siellä mihin mä oisin ne purkanu.. nyt on siis aika korjata tämä epäkohta, joka vaikeuttaa mun jokapäiväistä elämääni). Tämä päivä on pyhitetty myös yhdelle mun tämän hetken lempparibändeistä 30 Seconds to Mars:lle. Jared Leto on vaan niiiiiiiiiiiiin ihana! Mä rakastuin siihen mieheen aikoinaan jo 90-luvulla, kun telkkarista tuli Niin sanottu elämäni. Sen jälkeen tuli tuijoteltua miestä leffoissa ja kuola vaan valuu entistä enemmän, kun miehestä kuoriutuikin rokkari. Nam!

Päivän biisi: 30 Seconds To Mars - Closer To The Edge

  

Ps. Kattokaa ny noita silmiä! <3

Lyhyestä virsi kaunis.

Kahden viime päivän tunnelmat välittyy teille tämän biisin kautta...

Päivän biisi: Ismo Alanko Säätiö - Vittu kun vituttaa

 

Bloggailu.

kuva: http://howtowithcourtney.wordpress.com/tag/feeling-homesick/ 

Tämä blogi ei suinkaan ole ensimmäiseni. Aloitin aikoinaan bloggaamisen windows liven kautta, en tiedä onko sitä kautta enää nykyään mahdollisuus edes kirjoittaa blogia. Olisi kyllä mukava lueskella niitä vanhoja tekstejä vanhoilta villeiltä sinkkuvuosilta. Kyseistä blogia kirjoitin useampia kuukausia, jollen jopa vuoden verran. Silloin elettiin varmaankin vuotta 2006. Blogi löysi onnekseni myös muutamia lukijoita. Sen blogin kirjoittelu lopahti sitten siihen, kun lähdin aupairiksi Englantiin ja näin ollen aloitin vuodatuksessa uuden aupair-vuottani 2007 (joka lyhenikin sitten vain 8kuukauteen) käsittelevän blogin, blogi oli salasanan takana ja tarkoitettu lähinnä sukulaisille ja ystäville. Sen jälkeen olen aloittanut varmaan satamiljoona blogia, mutta jostain syystä kiinnostus on lopahtanut ennen kuin olen päässyt edes vauhtiin. Herra S:n syntymän jälkeen aloittelin hänestä kertovaa blogia, mutta blogi on edelleen muutaman tekstin jälkeen ihan vaiheessa. Viimeisin blogini käsitteli keväällä 2010 kokemaani keskenmenoa ja sen aiheuttaman surun kanssa kamppailua. Ja noiden yllämainittuen blogien lisäksi on siis ollut kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Ja nyt olen tässä, aloittamassa jälleen uutta blogia. Toivottavasti paremmalla menestyksellä... Jos tätä joku lukee: jätäthän kommenttia, kiitos! :)

Oh, sunny day!

Vihdoin! Nuorimmainenkin on unten mailla.. saas vaan nähdä, että kuinka kauan. Tänään nimittäin tuo pikkumies on ollut erittäin hereillä, nukkunut vain pienen pieniä pätkiä. Se on varmaan tää helle. Josta mä nautin, mutta herra K näköjään ei. Ajattelin juoda tässä samalla yhden siiderin jäillä, vähän niinku palkinnoksi itselleni, että yksi päivä on taas pulkassa.

Tällä hetkellä yks mun lempparisiidereistä. Nam!

Tänään oltiin koko perheen kanssa rannalla, peräti herra F:llä oli tänään sen verran vapaata, että ehti olla meidän kanssa. Leikittiin vuoron perään esikoisen kanssa vedessä ja kuopus nukkui vaunuissa sen minkä nukkui. Ajattelin laittaa jonkun kuvan päivän asusta, mutta eipä tuolla ollut yhtään julkaisukelpoista materiaalia. Mä näytän kaikissa kuvissa läskiltä!! Ja nyt tulee satamiljoonaa kommenttia siitä, miksi naiset ei voi ikinä olla tyytyväisiä kroppaansa. Sanokaapa muuta, mutta mulla on ehkä suuri syy olla ei-tyytyväinen kroppaani. Herra K on ulostautunut vatsastani vasta 6viikkoa sitten ja raskauskiloja on jäljellä vielä 10kiloa. Ja 13kiloa on matkaa siihen, milloin oon tyytyväisin kroppaani. Mä en oo todellakaan samanlainen, kun leffatähdet ja musiikkistarat, että oon viikko synnytyksessä samoissa mitoissa kuin ennen raskautta. Voi kunpa olisinkin! Mulla ei edes imetys vähennä kiloja niinku jotku sanoo. Mun kroppa vaatii työtä, todellakin! Kellarissa odottaa vielä matkalaukullinen vaatteita, mitkä eivät mahdu päälle. Noh, en ota stressiä. Toivottavasti kuitenkin viimeistään ens kesänä oon omissa mitoissani ja jälleen tyytyväinen kroppaani. Lokakuussa pääsen takaisin salille, mulla on nyt salijäsenyys ollut katkolla ton raskauden takia (mä en oo niitä naisia, joiden fysiikka kestää itsensä rääkkämistä viimeisille viikoille.. pelkkä raskaana olo on jo yhtä rääkkiä). Mä niin kaipaan jo sitä itsensä piiskaamista, että varmaan kun lokakuun 1.päivä koittaa, mä oon salilla monta tuntia, ja joka ikinen päivä sen jälkeen!! Mutta nyt ihana mieheni tuli kotiin, joten laatuaikaa hänen seurassaan. Harvinaista herkkua.

Päivän biisi: Weezer - Island In The Sun

 

Pyjamapäivä.

Tänään on ollut laiska päivä, todella laiska päivä. Koko päivänä en ole tehnyt yhtään mitään, mulla on edelleen pyjama päällä. Tää sateinen ja synkkä ilmakin tekee olon ihan laiskaksi, ei yksinkertaisesti jaksa tehdä yhtään mitään.

Avomieheni herra F on ollut taas koko päivän liikenteessä eikä juuri olla nähty aamun jälkeen. Hän on ollut koko edellisen ja tämän viikon vapaaehtoistyötä tekemässä opiskelijoiden sisäfutiksen EM-kisojen järjestelyissä. Mä oon sitten pikkuherrojen (herra S synt. 1/2008 ja herra K synt. 6/2011) kanssa ollut ihan kotosalla. Tänään en jaksanut lähteä edes ulkoilemaan, siitä ei ois saanu mitään irti kukaan meistä, tai en ainakaan minä. Onneksi ens viikolla taas helpottaa ja herra F alkaa oleen taas enemmän kotosalla. Saan mäkin sitten hieman omaa aikaa, nyt se oma aika nimittäin on aika olematonta. Ainoastaan, jos pikkuherrat sattuu nukkumaan päiväunet yhtä aikaa (mikä on aika epätodennäköistä) niin voin hetken hengähtää, tai sit näin iltasella, kun molemmat on nukkumassa (yleensä kyllä toi pienempi vielä seurustelee seuraavat pari tuntia). Tänään kyllä keksin kaivaa kantoliinan kaapista, ja näin ollen herra K on nukkunut mun kannettavana viimeiset pari tuntia. Kätevä kapistus toi kantoliina, kun jättää kädet vapaaksi, ja kun toi matkustaja on vielä niin pieni niin kykenee istumaankin.. ja näin ollen mulla on mahdollisuus istua tässä koneellakin. Herra S:n juuri laitoin nukkumaan niin nyt on ihana hiljaisuus. Aina välillä kyllä utelias herra S huutelee sängystään ties mitä "äiti, mitä sä teet?", "äiti, mitä sä syöt?", "äiti, mä oon tässä pohdiskellut, että.." kunnes jossain vaiheessa tulee sitten se totaalinen hiljaisuus, kun herra vaan malttaa antaa unen tulla.

Tasaisen tappavan tylsä päivä siis jälleen takana. Huono aloitus blogille, heh.. Nyt en enää laita mitään biisiä tälle päivälle, kun sen jo tuossa aloituspuheessani laitoin. Tarkoituksena siis ois joka päivälle linkittää joku biisi, joka kuvaa sen hetken fiiliksiä. Toi Maija Vilkkumaan Kesä on kyllä yks mun lemppari kesäbiisi, vaikka tänään ilma ei oikein ole hirveen kesäinen ollut. Lähinnä on tullut mieleen syksy. Mutta jospa huomenna tilanne ois jo toinen..

Me Myself And I.

Taas yksi blogi tuhansien blogien joukossa. Saa nähdä riittääkö lukijoita ollenkaan. Toivottavasti blogini kuitenkin tuo jotain uutta blogirintamalle, ainakin yhden pienen ihmisen ajatuksia. Jostain ja vähän kaikesta.

Olen 26-vuotias Tampereella asuva nuori nainen, äiti, avovaimo, lähihoitaja. Ikuinen tyttö. Tämä blogi siis käsittelee minua, elämää, unelmia. Kaikkea turhaa ja tärkeää. 

Päivän biisi: Maija Vilkkumaa - Kesä