Sade rummuttaa ikkunaan. Syksy. Mikä ihana vuodenaika, tai sitten ei.. Rakastan Suomen selkeitä vuodenaikoja, mutta toisaalta niissä on tottakai ne omat huonot puolensakin.
Minusta on ihanaa, kun kesän jälkeen illat pimenevät. Saa taas käpertyä viltin alle juomaan kuumaa kaakaota kermavaahdolla ja suklaarakeilla tottakai! Saa polttaa kynttilöitä ja käpertyä oman kullan kainaloon. On ihanaa, kun ilma on todella raikas ja kirpeä. On helppo hengittää. Saa taas kaivaa villasukat jalkaan ja pipon päähän. Minusta on ihanaa, kun voi hyppiä vesilätäköissä ja katsella luonnon kaunista väriloistoa. Minä rakastan syksyn murrettuja sävyjä.. oranssia, keltaista, punaista, ruskeaa, ja siellä täällä vielä hieman vihreää muistuttamassa menneestä kesästä.
Minä en kuitenkaan tykkää tästä sateesta ja viimasta. Ja enkä myöskään siitä, kun ei tiedä miten pitäisi pukeutua. Aina on joko liian kylmä, tai sitten aivan liian kuuma. Minä en tykkää siitä, että kuraa kantautuu sisälle ja pitäisi siivota kuivuneet hiekanmurut lattialta joka päivä. Ja vaikka minä syksyä rakastankin niin silti kaihoisasti muistelen mennyttä kesää, ja odotan innolla tulevaa talvea.
Onneksi syksy kuitenkin on!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti