Elämä osaa olla kyllä tylsää. Mulla tuli hirvee ikävä takas duuniin, kun kävin lasten kans pyörähtämässä siellä viime perjantaina. Mä kaipaan aikuista seuraa, mua vaan ei oo luotu kotiäidiksi. Onhan se ihan kivaa välillä olla vaan kotosalla, huolehtia lapsista. Mutta mä oon niiiin paljon muutakin kuin vain äiti. Olen ajatellut palailla takas työn ääreen huhtikuussa. En millään malttais odottaa, vaikka tiedän, että kun olen töissä, tulen kaipaamaan tätä ihanan rauhallista kotielämää. Onneksi mä pääsen taas lokakuun alussa takas kuntosalille niin saan edes palan itsestäni takaisin. Mä niiiiin kaipaan liikuntaa, mutta en osaa sitä harrastaa kotona. Ja onhan se aika jo hieman irrottautua herra K:stakin, vaikka hän vielä ihan pieni onkin. Mä myös innolla kaipaan sitä, kun saan taas olla ihan vain yksin. Kun herra K:kin on sen verran vanha, että voi yhdessä herra F:n ja herra S:n kanssa lähteä reissuun, ja mun ei tarvi huolehtia muista kuin itsestäni. Siihen menee vielä muutama vuosi, mutta on helpottavaa tietää, että joskus saan nauttiakin siitä pienestä arjen luksuksesta. Mutta nyt lähden pikkuhiljaa hakemaan herra S:n tarhasta, ja sitten valmistaudumme lähtemään kohti pohjoista. Mennään mun porukoille viikoksi, ja herra F tulee ens keskiviikkona perässä, ja lähdetään sitten koko perhe kohti lappia. Mun serkulla on häät kuun vaihteessa, ja mennään sit samalla reissulla sinne mistä mä oon kotoisin. Ihana nähdä pitkästä aikaa isää ja mummoa, ja samalla muitakin sukulaisia. Viime kerrasta onkin taas aikaa..
Liz Lee - The Funeral (orginaali versio Band of Horses, ei hassumpi sekään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti